#elämähaltuun2017 vol 2
Kirjoitin aiemmassa #elämähaltuun2017 -postauksessa ruokavaliosta, joka on oleellisin osa tätä prosessia.
Toinen osa on tietenkin, mikäpä muukaan kuin liikunta.
Sitä luulisi, että liikkuminen on helppoa ja vaivatonta, mullahan on kaksi koiraakin, niitähän pitää lenkittää päivittäin.
Paljastuksen paikka, en ole lenkittänyt niitä päivittäin.
Kyllä, tiedän että pitäisi.
(omaksi puolustukseksi, ne on paljon irti mummilassa, heh)
Mutta, aiemmassa suhteessa se ei ollut mahdollista, eikä se onnistu vieläkään ihan joka päivä, mutta yritän parantaa kokoajan, armoa.
Tällä hetkellä olen kolmatta päivää kipeänä, joten olen koittanut ottaa hissukseen.
Koirat tosin sai mut hienosti liikkeelle suhteen päätyttyä mun oltua luonnollisesti paljon, paljon enemmän kotona, sillä aiemmin oltiin aina menon päällä, autolla nimittäin.
Otin siis tavoitteeksi liikkua tavoilla, joista pidän, ei siis enää ajatuksena mikä kuluttaisi eniten kaloreita, vaan mikä olisi mielekkäintä, tervettä kehitystä havaittavissa jälleen kerran, hienoa!
Nautin kyllä ulkoilusta, koirien kanssa kolmestaan tai sitten ihan koko perheen kesken.
Silloin käytetään termiä "perhelenksu", eiks aika ihana.
Yksi vanha tuttu, mikä on palannut kuvioihin, on tatta-da-daa, mikäs muukaan kuin selätin!
Kuvassa suurimmat pudot... siis liikuttajat; Riia, omat koivet, selätin ja käsipainot.
(Jade ei oo kuvassa, kun se oo noin utelias, nukkuminen on best)
Selätin on kyllä kiva kapistus, mutta se on toki hieman tylsä, siksi oonkin boostannut sen käyttöä noilla kilon käsipainoilla. Saa käsillekin vähän töitä ja voin sanoa, että kyllä sen extran tuntee sykkeessä, ja sainpa noilla ihan lihaskipuakin aikaiseksi lapaluiden tienoilla pari päivää veivattuani, eli toimii.
Kävely, selätin, käsipainot. Sitten ois vielä pari juttua, mitä tykkään tehdä.
Tanssi ja kotitreeni.
Kummatkin vaan vaatii vähän parempaa kuntoa, kun missä mä tällä hetkellä oon, ihan mitä tulee yleis- ja selänkuntoon, mutta pikkuhiljaa.
Varovaisen, lupauksen tapaisen annoin myös säännöllisesti salilla käyvälle ystävälle, että saattaisin joskus tulla kaveriksi, se jos joku olis iso askel mun mukavuusalueen ulkopuolelle.
Kovimmassa treenivaiheessa aikoinaan rakastin myöskin tanssia ja korvasinkin joskus puolen tunnin treenin about tunnin reivaamisella, ihan kotona vaan, ja voin sanoa siitäkin, että toimaa kuulkaa erihyvin.
Ja on myös hauskaa!
Jahka kunto tästä taas kehittyy ja kelit paranee, aiotaan iskän kanssa ottaa taas juoksulenkit asiaksi. Iskä siitä tykkäs niin kovin, kun eräänä kesänä aloitettiin ja tykkäsin toki itekkin, kunnes oma kehitys tyssäs ja motivaatio katos.
Ehkäpä tällä kertaa paremmin.
Intoa ainakin siis on, motivaattorina puolestaan tällä kertaa ihan oma terveys, eikä vaa'an numero.
Sekin toki prosessin varrella mitä luultavammin hieman pienenee, mikä on vaan plussaa sitten.
Uskokaa tekin itseenne, ihminen pystyy halutessaan melko uskomattomiin suorituksiin!
Oli tavoite sitten mikä hyvänsä
"You can do it"
