My Kind Of Life 2.0

6.07.2017 Tinder Match 9.07.2017 Ensitreffit <3 12.07.2017 <3 Seurustelun aloitus 24.07.2017 Avainten vaihto <3 9.09.2017 Muutto yhteen, avoliitto <3 24.09.2017 Yhdessä hankittu koiranpentu haettiin kotiin <3 24.12.2017 Ensimmäinen yhteinen joulu lasten kanssa 31.12.2017 Treffit Amarillossa ja vuodenvaihde rakkaan kanssa kotona <3 12.01.2018 6kk yhdessä <3 12.07.2018 Vuosi yhdessä <3 En elämässäni ole kokenut muuta yhtä suurta, ehdotonta rakkautta En elämässäni yhtä paljoa rakastanut ole mitään en ketään niinkuin sinua Elämäni rakkaus Kanssasi vietetyt onnenhetket lukuisat sydämeeni talletin Katketakseni nauroin, liikutuksesta itkin, käsi kädessä kuljin polkua yhteistä Vierestäsi heräsin tänäänkin ja vierestäsi tahdon herätä huomennakin Elämäni rakkaus Opettanut olet paljon Et vain itsestäsi vaan myös minusta Kanssasi olen ehjä, kokonainen Sydän pakahtuu, mieli ottaa siivet alleen Elämäni

Joulukuussa 2017 olin työttömänä, väsynyt ja mieli maassa. Parisuhdekin otti osumaa huonosti voivasta osapuolesta. Mikään ei kiinnostanut, mitään en jaksanut tehdä, kaikki ärsytti ja huvitti vain nukkua. Onneksi tajusin että jonkin täytyy muuttua ennen kun kaikki olisi pilalla.  Kaiken hyvän alku ja juuri Otin yhteyttä luokkakaveriini Sandraan, jonka olin jo pitkään seurannut käyttävän FitLinen nimeä kantavia tuotteita. Virtaa ja hyvää oloa piisasi, se näkyi eikä Sandra myöskään piilotellut, mistä se kaikki energia ja hyvä fiilis oli peräisin.  Päätin kokeilla, josko minäkin saisin näillä tuotteilla edes pientä boostia vetämättömään olooni, silläkin uhalla, että mukaanlähteminen saattaisi olla pelkkää rahanhaaskausta. Sovittiin tilauksesta ja jäin innostuneena odottamaan pakettia tulevaksi. Hain pakettini joulun alla ja aloitin optimaalisetin käytön 20.12. Fitskuja kaapin täydeltä, ainakin melkein Optimaalisetistä olen kirjoittanut ennenkin, mutta

Kesä on täällä, sen on huomannut varmasti jokainen, joka on suinkin ulkona liikkunut. Aurinko hellii lämmöllä ja kaikki tämä vihreys, se on pala taivasta maan päällä. Työelämä on imaissut mut mukaansa ja arki on rytmittynyt jo mukavasti töiden ja vapaiden mukaan, ja itseasiassa tänään olen ollut päivälleen kaksi kuukautta työsuhteessa, eli voisi sanoa että koeajastakin selvittiin! Jos joku ei vielä ole täysin kartalla siitä, mitä puuhailen, niin toimin Vaasan keskussairaalassa laitoshuoltajana.  Kiertelen vähän osastolta toiselle ja kertailen, että mitä tehtäviä missäkin osastolla missäkin vuorossa tehdään.  Toisaalla siivotaan potilashuoneita, toisaalla yleisiä tiloja, toisaalla leikkaussaleja, varaston uumenissakin on tullut siivoiltua. Oon kyllä viihtynyt sairaalalla, työ on vaihtelevaa, raskasta ja palkitsevaa. Paljon on ollut opettelemista ja lisää oppii edelleen harva se päivä, ja kun kiertää eri osastoilla niin sitä tulee aina vähän uusia tila

Meillä oli viime viikolla Mikan kanssa niinikään eka yhteinen lomaviikko. Koko viikko aikaa olla kahdestaan. Me tavattiin Mikan kesälomalla, mutta silloinhan mä olin töissä, joten yhteistä lomaa ei vielä ollut paria kolmea pyhäpäivää enempää ollutkaan. Mitäs meidän lomaviikkoon sitten kuului? Paljon, paljon leffoja!  Herkuttelua, Vaasassa kyläilyä, kirpparilla kiertelyä, ulkona syömistä, naistenpäivän treffeillä Amarillossa ja leffassa. Kaikkea ihanaa ja rentoa yhdessäoloa. Saatiin nukkua joka aamu aina sinne kasiin tai jopa ysiin asti. Syötiin rauhassa aamupalaa, möllötettiin, otettiin nojatuolipäikkärit koirien kanssa. Vaikka eilinen postaus ei ollut yleissävyltään kovin positiivinen, ja toisaalta juuri siksi, ettei ollut, halusin nyt kirjoittaa pelkästään positiivista asiaa. Olen kokonaisvaltaisesti hyvin onnellinen juuri nyt elämässäni. Toki siinä on asioita, jotka eivät ole täydellisiä, eihän kenelläkään ole. Mutta siinä on myös niin paljon sell

54 päivää sitä sitten kesti, sitä kolmen kuukauden herkkutaukoa. Mutta pääsinpäs edes puoliväliin. 54 päivää aivan heittämällä ja sitten yksi ilta, kun isännällä oli herkkutaukotauolla karkkia.  Vieläpä sellaisia, joista mä en oikein edes välitä, mutta tuli niin kertakaikkisen paha kiusaus ja paha mieli, että menin ja sorruin. Ja se oli vanhaan tuttuun tapaan kerrasta poikki sitten. Kaipa sitä sitten syö silloin kun tekee mieli ja elää seurausten kanssa, mene ja tiedä. Havahduin yhtenä päivänä lauseeseen, joka osui ja upposi.  Tajusin jo vuosia sitten toimineeni lauseessa kuvatulla tavalla. "Älä rankaise vartaloasi liikunnalla herkuttelun vuoksi, liikunta alkaa pian maistumaan puulta" - tai sinnepäin. Siksikö liikunnasta sittemmin tuli vastenmielistä ja syömisestä niin julmetun vaikeaa? Tämä on nähtävästi sellainen ikipulma, aihe jonka kanssa kipuilusta ei näköjään kertakaikkiaan tule loppua. Olen toki iloinen jokaisesta pienestäkin "n

Onhan ollut aivan huippumahtava (talviloma)viikko!  Tiistainen Tuurin reissu oli niin kertakaikkisen onnistunut ja omistan nyt jopa päälle sopivat toppavaatteet, kiitos äidin ja iskän <3  Murulle tuli hankittua hyvää mieltä eritoten hienon puhelimen takakuoren merkeissä ja toki dödö & suihkugeelikin tarpeeseen tulivat, itelle ihania nassun hoitotuotteita, jotka jo hyväksi käytössä havaittuja, mahtavaa.  Eikä pidä unohtaa Subwayssa ennen shoppailua nautittuja subeja, joka myöskin kuuluu meidän perheen perinteeseen Tuurissa. Keskiviikkona tuli myöskin suunnattua Vaasaan, äitiä läsnäolollani hemmottelemaan, haha. Iskänki sai innostumaan lähtemään kirpparille, joten suunnattiin yksissä tuumin Runsorin suuntaan ja mihinkäs muuhunkaan kuin Comboon :) Äidille löytyi söpö ja käyttämätön Vero Modan mintunvihreä tekonahkatakki ja iskälle vanhoja Aku Ankkoja ja jotain bodauslehtiä. Mua taas jäi kiusaamaan aivan ihana laukku, jota en kuitenkaan vähillä rahoilla tohtinut ostaa. F

Olen ollut työttömänä työnhakijana lokakuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Alkuun työpaikkavahdin ilmoittamista töistä ei kertakaikkiaan löytynyt yhtään mitään järkevää tehtävää, mihin hakea, enkä halunnut heti hakeutua ns aivan turhaan työhön, tarkoitan tällä esim. 0 tunti soppareita, tai alle 15 tuntisia soppareita, koska työmatkat ja etuudet. Sitten olen kituuttanut ja stressannut rahasta. Aktiivimallilla "uhkailu" alkoi hieman ennen vuoden vaihdetta ja tiedostin, että se tulee koskemaan minuakin. Pitkään olen kiristellyt hampaita aiheeseen liittyen kuitenkaan julkisesti sitä kommentoimatta, koska en halua "paskaa niskaan" siitä, että ei se ole kuin itsestä kiinni, senkus menet töihin. S e että olet työttömänä ei todellakaan välttämättä tarkoita, että haluaisi olla.  Entäs se kapeakatseinen olettamus, että on niin mahdottoman kivaa vaan lomailla ja möllöttää kotona? Ehkä se kuukauden tai kaksi onkin, kun on ensin puurtanut työsuhteessa,

Kuukausi ilman herkkuja. KUUKAUSI! Se on nyt semmoinen juttu, että niin uskomatonta kun se onkin, niin kyllä, mä olen ollut kuukauden ilman herkkuja. Ei sipsiä ja dippiä, ei suklaata, ei karkkia. Ei pullaa, ei piirakkaa, ei keksiä, ei kakkua, ei mitään sokerista herkkua. Ei jäätelöä. Kyllä siitä on aikaa ja paljon, kun olen viimeksi tässä onnistunut, ja fiilis on kyllä niin huippu. Oon tästä paasannut blogissa niin monet kerrat, että anteeksi, mutta kun tämä on se sellainen akilleen kantapää, ainainen taistelu, tyystin loputon ja aina ajankohtainen. Kerrataan vielä, jos joltain on unohtunut; mulla on tapana vetää överiksi. Mulla on todella paha tapa jäädä koukkuun herkkuihin ja sitten myös jäädä siihen herkkukierteeseen jumiin, vaikkei se toisi enää hitusenkaan vertaa hyvää fiilistä, vaan vain häpeän ja epäonnistumisen tunteita ja pahaa mieltä. Kesällä, kun tavattiin, käytiin todella paljon Kotipizzassa ja tutustutin Mikan jäätelön ihanuuteen, herku