My Kind Of Life 2.0

Meillä oli viime viikolla Mikan kanssa niinikään eka yhteinen lomaviikko. Koko viikko aikaa olla kahdestaan. Me tavattiin Mikan kesälomalla, mutta silloinhan mä olin töissä, joten yhteistä lomaa ei vielä ollut paria kolmea pyhäpäivää enempää ollutkaan. Mitäs meidän lomaviikkoon sitten kuului? Paljon, paljon leffoja!  Herkuttelua, Vaasassa kyläilyä, kirpparilla kiertelyä, ulkona syömistä, naistenpäivän treffeillä Amarillossa ja leffassa. Kaikkea ihanaa ja rentoa yhdessäoloa. Saatiin nukkua joka aamu aina sinne kasiin tai jopa ysiin asti. Syötiin rauhassa aamupalaa, möllötettiin, otettiin nojatuolipäikkärit koirien kanssa. Vaikka eilinen postaus ei ollut yleissävyltään kovin positiivinen, ja toisaalta juuri siksi, ettei ollut, halusin nyt kirjoittaa pelkästään positiivista asiaa. Olen kokonaisvaltaisesti hyvin onnellinen juuri nyt elämässäni. Toki siinä on asioita, jotka eivät ole täydellisiä, eihän kenelläkään ole. Mutta siinä on myös niin paljon sell

54 päivää sitä sitten kesti, sitä kolmen kuukauden herkkutaukoa. Mutta pääsinpäs edes puoliväliin. 54 päivää aivan heittämällä ja sitten yksi ilta, kun isännällä oli herkkutaukotauolla karkkia.  Vieläpä sellaisia, joista mä en oikein edes välitä, mutta tuli niin kertakaikkisen paha kiusaus ja paha mieli, että menin ja sorruin. Ja se oli vanhaan tuttuun tapaan kerrasta poikki sitten. Kaipa sitä sitten syö silloin kun tekee mieli ja elää seurausten kanssa, mene ja tiedä. Havahduin yhtenä päivänä lauseeseen, joka osui ja upposi.  Tajusin jo vuosia sitten toimineeni lauseessa kuvatulla tavalla. "Älä rankaise vartaloasi liikunnalla herkuttelun vuoksi, liikunta alkaa pian maistumaan puulta" - tai sinnepäin. Siksikö liikunnasta sittemmin tuli vastenmielistä ja syömisestä niin julmetun vaikeaa? Tämä on nähtävästi sellainen ikipulma, aihe jonka kanssa kipuilusta ei näköjään kertakaikkiaan tule loppua. Olen toki iloinen jokaisesta pienestäkin "n

Onhan ollut aivan huippumahtava (talviloma)viikko!  Tiistainen Tuurin reissu oli niin kertakaikkisen onnistunut ja omistan nyt jopa päälle sopivat toppavaatteet, kiitos äidin ja iskän <3  Murulle tuli hankittua hyvää mieltä eritoten hienon puhelimen takakuoren merkeissä ja toki dödö & suihkugeelikin tarpeeseen tulivat, itelle ihania nassun hoitotuotteita, jotka jo hyväksi käytössä havaittuja, mahtavaa.  Eikä pidä unohtaa Subwayssa ennen shoppailua nautittuja subeja, joka myöskin kuuluu meidän perheen perinteeseen Tuurissa. Keskiviikkona tuli myöskin suunnattua Vaasaan, äitiä läsnäolollani hemmottelemaan, haha. Iskänki sai innostumaan lähtemään kirpparille, joten suunnattiin yksissä tuumin Runsorin suuntaan ja mihinkäs muuhunkaan kuin Comboon :) Äidille löytyi söpö ja käyttämätön Vero Modan mintunvihreä tekonahkatakki ja iskälle vanhoja Aku Ankkoja ja jotain bodauslehtiä. Mua taas jäi kiusaamaan aivan ihana laukku, jota en kuitenkaan vähillä rahoilla tohtinut ostaa. F

Olen ollut työttömänä työnhakijana lokakuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Alkuun työpaikkavahdin ilmoittamista töistä ei kertakaikkiaan löytynyt yhtään mitään järkevää tehtävää, mihin hakea, enkä halunnut heti hakeutua ns aivan turhaan työhön, tarkoitan tällä esim. 0 tunti soppareita, tai alle 15 tuntisia soppareita, koska työmatkat ja etuudet. Sitten olen kituuttanut ja stressannut rahasta. Aktiivimallilla "uhkailu" alkoi hieman ennen vuoden vaihdetta ja tiedostin, että se tulee koskemaan minuakin. Pitkään olen kiristellyt hampaita aiheeseen liittyen kuitenkaan julkisesti sitä kommentoimatta, koska en halua "paskaa niskaan" siitä, että ei se ole kuin itsestä kiinni, senkus menet töihin. S e että olet työttömänä ei todellakaan välttämättä tarkoita, että haluaisi olla.  Entäs se kapeakatseinen olettamus, että on niin mahdottoman kivaa vaan lomailla ja möllöttää kotona? Ehkä se kuukauden tai kaksi onkin, kun on ensin puurtanut työsuhteessa,