Miksi lopetin hormonaalisen ehkäisyn?


Erään aiemman postauksen yhteydessä mainitsin lopettavani e-pillerien käytön.

Miksi päätin lopettaa hormonaalisen ehkäisyn?

Ensinnäkin siksi, että koen olevani nyt vakaassa suhteessa, jossa voidaan jo mennä sillä perinteisimmällä ehkäisyllä, meidän tapauksessa kondomilla.

Toiseksi, vaikkei lapsihaaveita tai suunnitelmia ole, ei maailma välttämättä kaatuisi, jos niikseen kävisi, että joskus huomaisin olevani raskaana, luonnollisesti suhteen ollessa siinä tapauksessa edelleen hyvällä mallilla ja vakaalla pohjalla. 
Muutenkin tässä iässä (kohtapianmelkein kolmikymppisenä) ajatus abortin tekemisestä tuntuu aika hirvittävältä, vaikkei koskaan olekaan ollut ajankohtainen edes ajatuksen tasolla, mutta jos siihen joutuisi turvautumaan, mitä se tekisi keholle, ja entä jos joskus haluaisikin sen lapsen? No, semmoisia ei tarvitse ajatella, mutta sanotaan ettei se olisi enää niin ilmiselvä vaihtoehto, kuin aiemmissa suhteissa esimerkiksi.

Kolmanneksi, haluan todella selvittää, tarvitsenko enää keinotekoista hormonia kehossani muuhun kuin siihen ehkäisyyn. Kuten naamastakin etenkin meikittä näkee, olen kamppaillut aknen kanssa, joka todettiin marraskuussa 2014 Mehiläisen ihotautilääkärin toimesta.

Alunperin aloitin hormonaalisen ehkäisyn jo yhdeksännellä luokalla, eli luultavimmin olen ollut vielä 16-vuotias aloittaessani. Tuolloin pillereitä ennen kokeiltiin jo kovempia kipulääkkeitä ja rautakuuria kivuliaisiin ja runsaisiin menkkoihin, mutta päädyin kuitenkin aloittamaan pillerit, sillä tuohon aikaan jouduin oikeasti olemaan poissa koulusta sen yksi tai kaksi päivää aina menkkojen takia, ei niin kivaa.

Olin siis käyttänyt lopettaessani hormonaalista ehkäisyä jo sen reilu kymmenen vuotta. Toki olen vaihdellut valmistetta ja pari kolme lyhyempää jaksoa olen ollut ilman.
Lähestulkoon mikään valmiste, mitä käytin, ei ollut täydellinen.

Ensimmäiset pillerit olivat sieltä vahvimmasta päästä ja niistä tuli aika hurjiakin mielialavaihteluja. Samoin tuli toisista pillereistä. Laastarista tuli ärhäkkä ihottuma. Kolmansista pillereistä tuli haluttomuutta ja masentuneisuutta. Elämäniloton ja alakuloinen ei aivan kuulosta muutenkaan minulta, joten lopetin nekin.
Noiden pillerien lopettamisesta sain kiitokseksi hormonaalisen aknen, joka tosiaan sittemmin ihan diagnosoitiin ja sain siihen silloin antibiootit ja lääkegeeliä itsehoitoon kuuriluontoisesti.
Jonkun päästä kuitenkin oli taas tarve ehkäisylle ja ajattelin että no, onhan noissa pillereissä eroja ja aknekin kaipasi kovasti hormonaalista tukea hallinnassa pysymiseen. Otin jälleen uudet pillerit jotka yllätysyllätys jälleen hetken päästä osoittautuivat ei niin hyviksi, ja lopetin nekin. Seurasi pieni tauko ja päädyin kokeilemaan ehkäisyrengasta, jota käytin noin vuoden. Sitten sekään ei enää sopinut, terveydenhoitaja lähes pakotti ottamaan kierukkaa, mutta en suostunut, vaan päätettiin ottaa kokeiluun vielä yksi pilleri, jota en ollut kokeillut ja joka oli aknen hoitoon hyvä, ja joka tutkitusti ei aiheuttanut haluttomuutta, ja jonka luonnollista mukailevat hormonimäärät pillereissä eivät tuotelupauksen mukaan tekisi yhtä isoa hormonipiikkiä kuin aiemmat kokeilemani pillerit. 
No, jälleen käytin sen suurinpiirtein vuoden ja se teki kyllä lähes ihmeitä aknelle ja tuntuivat sopivan muutenkin.
Silti aloin vuoden reseptin loppuvaiheilla miettimään, josko pärjäisin jo ilman, jospa en enää kokisi sitä hirveää naaman räjähdystä, olenhan nyt kuitenkin jo melkein neljä vuotta vanhempi kuin silloin kun diagnoosin aknesta sain. Mies oli sitä mieltä, että päätä itse, hänelle käy kummin vain.
Olin muutenkin jo hetken tätä miettinyt ja tietysti myös ystävien kanssa jonkin verran puinut asiaa, heistä valtaosa on pitkissä suhteissa ja hormonaalisen ehkäisyn aikoja sitten lopettaneita. 

Niin päätin sitten repästä ja vuosikontrollia varatessani sanoin että haluan lopettaa hormonaalisen ehkäisyn.
Terveydenhoitajalla oli jälleen vaikeuksia hyväksyä tätä. MIKSI?! Mutta, otettiin perustiedot ylös, mitattiin verenpaine ja paino ja pituus, se perinteinen setti.
Lupasi soitella vielä perään lääkäriajan sopimiseksi ja kun sitten soitti niin töksäytti tosi asiallisesti että "No mitä, säkö haluat nyt vauvan vai?" Johon vastasin hiukan vaivaantuneena että ei, haluan vain nyt kokeilla, mitä tekee olla ilman keinotekoisia hormoneja. Meni se jakeluun, eikä onneksi tarvinnut ruveta tappelemaan puhelimessa siitä, miten mulla on naisena oikeus päättää omasta kropastani ja hyvinvoinnistani.
Hieman se särähti korvaan, että jos ei halua enää sisäänsä keinotekoisia hormoneja, on se yhtäkuin että haluaa lapsen. Ei se nyt ehkä aivan niin mene kuitenkaan, haha.

No mutta, miten kaksi viikkoa ilman niitä keinotekoisia hormoneita on mennyt?
Hyvin, siinä tuli luonnollisesti menkat kun vikan pillerin laatasta otin. Aika perinteiset, pari finniä pamahti luonnollisesti leukaan ja näin. Ei vielä mitään maata mullistavaa.
Hieman olin ekan viikon äkäisempi, minkä olin lukenut kuuluvan asiaan, kun pillerit tms ehkäisyn jättää tai vaihtaa.
Tähän mennessä ei siis mitään hälyttävää, huh.

Alla vertailun vuoksi parit kuvat, miten iho on voinut.
Näissä kuvissa mennään syyskuussa 2016, jolloin käytin vielä rengasta. 
Itse finnejä ei enää tässä ole niin kauheasti kuin mitä pahimmillaan oli, mutta arvet on niinikään räikeitä. 
Ehkä jonkinasteinen tulehdustila silti meneillään.

Auts jokatapauksessa.



Helmikuun alussa iho oli jo paljon parempi, kuun loppupuolella aloitin Qlairat ja iho parani tosissaan. Tässä siis kuva helmikuulta 2017. 



Ja sitten kesäkuun lopusta 2017


Tuossa ei edes ole enää mitään aknea! Arvet kyllä, mutta kesällä ne haalenee luonnollisesti jonkun verran, mutta tässä ei ole edes meikkiä. Tietysti huokoset ym on vähän häivytetyt, koska etukamera jne. Mutta vau mikä ero.

Heinäkuun alussa ihon sai meikin avulla näinkin hienoksi ja tasaiseksi, vau. Plus se etukameran taika.
Ikävä tuota vaaleaa tukkaa <3


Qlairat siis todella teki hyvää iholle, eivätkä aiheuttaneet mun mielestä mitään tunnistettavia heittoja mielialassakaan.

Miltä näyttää meikitön, ei etukameralla otettu, aknesta toipuva iho nyt?



En voi ainakaan tässä kohtaa valittaa! Hämärästi muistan vielä, miten hirveää oli pahimmillaan aknen kanssa, silloin kun naama oli oikeasti lähes täynnä kipeitä, isoja paukamia, joiden ei saanut osua edes tyynyyn nukkumaanmennessä, tai joita sattui ja kiristi liika hymyily ja nauraminen.
Toki ihon tämänhetken vointiin vaikuttaa varmasti nyt myös nuo kuukauden käytössä olleet fitskut ja herkkutauko, eli uskon kyllä vakaasti, että hormonaalinen tai ei, sokeri kyllä tekee niitä finnejä ja tekee hallaa akneen taipuvalle iholle.

Nyt vaan toivon hartaasti, että tämä pysyy hyvänä :)





Tämän blogin suosituimmat tekstit

54/90

Se parhain talvilomaviikko ikinä.

Kolme hyvää asiaa