Homma etenee!
#elämähaltuun2017 prosessi on lähtenyt käyntiin hienosti!
Ainakin ruokavalion ja henkisen puolen osilta, liikkuminen on kärsinyt sairasteluista, mutta onhan sitä töissä joutunu jonkun verran hulluna huitomaan - liikuntaa saletisti sekin!
Mutta joo, ajattelin ensin tehdä hienoja ruokakuvakollaaseja, mutta kun ennen hyväksi havaittu ohjelma halusikin vaan kaatua kokoajan, (ja koska en varsinaisesti ole mikään atk-velho) niin tykitänpä pirteitä ruokakuvia sitten tänne ihan perinteisellä menetelmällä.
Niitä tuonnempana, ensin hieman avaan, miten tämä koko homma on lähtenyt käyntiin.
Niin, tosiaan maanantaina 20.2. aloitin uuden ruokavalion ja sen myötä on kyllä ollut ihanaa oppia syömään monipuolisemmin ja kevyemmin, painon ollessa eritoten sanalla säännöllisemmin.
Olen siis jättänyt ruokavaliosta minulle huonosti sopineen perunan, sekä vehnän ihan kokonaan, sikäli kuin se vehnän osalta onnistuu, joissain valmiskeitoissa sitä on ollut, kun en ollut älynnyt perehtyä.
Maha kyllä ilmoitti siitä melko nopealla reaktiolla, palloksi muuttumalla, eh heh.
Appelsiinismoothie on aika pop!
Viljat ruokavaliossani tulevat siis tätä nykyä täysjyväruisleivästä ja kaurapuurosta. Kuidunsaannin lisäämiseksi olen lisännyt smoothieihin pellavansiemeniä ja ruisleseitä, kuitujahan toki tulee ihan kasviksistakin ja olenkin ihan hullaantunut salaatteihin!
Aiemminkin olen pitänyt salaateista, mutta pitänyt niitä liian työläinä valmistaa kotona säännöllisesti. Joopa joo, laiskuutta havaittavissa! Vaan ei enää. Vaikkakin salaattini saisivat olla vielä monipuolisempia, on tämä entiseen nähden jo aika iso muutos parempaan, hurraa huuto sille!
Olihan tässä nyt hirvee homma - not!
Eli, olen oppinut syömään säännöllisemmin ja monipuolisemmin, onhan se nyt nostanut yleistä mielialaa ja jaksamista ihan tosissaan.
Lohisalaatti näyttää yhtä hyvältä kuin maistuu
Sanoisin, että herkkujen himokin on pysynyt aikatavalla hienosti aisoissa, totaalikieltäytyminen ei toiminut ennen enkä ala siihen nytkään, yksi massiivinen morkkis on tainnut kolmeen viikkoon mahtua ja se on aika vähän se. Kerran sipsiaddikti, aina sipsiaddikti? Tai sitten sekin vaatii vaan pienempää annosta, haha, kenties uskallan kokeilla uudestaan jossain vaiheessa.
Muutoin olenkin onnistunut pysymään kohtuudessa, jälleen positiivinen muutos entiseen ahmintaan nähden, heh.
Naistenpäivän herkut, nams!
Säännöllistynyt, monipuolisempi ruokailu on siis tuonut hyvää mieltä, pitänyt herkutteluhimojakin hieman kurissa, entäs muuta?
No, sanoisin, että kyllä tämä naamataulukin on pysynyt nyt parempana! Vähemmän sokeria, niin, se taitaa tässä olla se avainsana.
Vatsan ja kasvojen hyvinvointihan oli yksi syy mulla lähteä juuri näillä aineksilla kokeilemaan, mitä siitä tulee ja olen tosiaan ollut tyytyväinen, ja niin on ollut vatsakin, muutamia vähemmän mukavia sattumia lukuunottamatta.
Ja sitten se, mikä jokaista itsestään välittävää naista kiinnostaa. Ehkä jotain miestäkin, who knows.
Tulokset.
3 viikkoa -2,4kg, huikeaa mulle!
Vanhoihin farkkuihin mahtuminen saa aina riemun kiljahduksia aikaan!
Niitähän on tullut, maltillisesti ja pikkuhiljaa, kuten toivoinkin.
Tämä ei tosiaan ole dieetti, ja olen pystynyt sisäistämään tämän maltillisen tahdin muutokset melko hyvin, pari sieppiä olen saanut painon pompatessa hienoista lukemista kilolla ylöspäin, tosin onneksi vain hetkellisesti ja vakuuttanut itselleni, että kyllä se siitä taas tasaantuu.
Ja kas, niinhän se tietysti tasaantuikin.
Paino nyt heittelee meillä kaikilla jonkin verran erinäisistä syistä lähes päivittäin, naisilla luultavasti miehiä enemmän. Itsellä ainakin olen huomannut tosiaan kropan alkavan keräämään nestettä herkemmin ennen niitä kuuluisia naistenpäiviä, ei siis sitä kansainvälistä, vaan niitä joka kuukausittaisia, haha.
Olen mitannut itseni viikoittain ja punninnut uteliaisuuttani hieman useammin, en kuitenkaan aivan joka päivä.
Minulta löytyy vihko, johon kirjaan nuo tulokset ja onkin ollut mukava pitää kirjaa näistä hiljalleen tapahtuvista muutoksista myös mittanauhaa käyttäen, se kun todellisuudessa kuitenkin kertoo oleellisemmin ja aidommin, tapahtuuko muutosta kuin mitä pelkkä vaa'an lukeman tuijottelu.
Loppuviimein tämä fiilis on tärkein, mutta kyllä nämä tuloksetkin motivoivat jatkamaan tällä valitsemallani tiellä.
3 viikossa on siis pudonnut 2,4 kiloa ja senttejä on karissut koko kropasta yhteensä 23,5 senttiä, aikasta huikeaa!
Niin iso merkitys on juurikin sillä turvotuksen ja nesteen poistumisella kehosta.
Älyttömän tyytyväinen olen itseeni ja näihin tuloksiin.
Ylipainoa kun nyt kuitenkin vielä on, jatkan hyvillä ja ennen kaikkea luottavaisin mielin tätä prosessia. Enpä usko, että aivan vahingossa liikaa pääsen laihtumaan.
Ja sen estämiseksi onkin tarkoitus hieman laajentaa ruokavalion rajoittuneisuutta entisestään ns. ihannepainon lähestyessä.
Tämä kyseinen ohjelma oli kuitenkin alunperin dieettiohjelmaksi suunniteltu.
Uskon pienillä muokkauksilla saavani tästä hyvän pohjan pitkäksi pitkäksi aikaa.
Mahtavaa viikkoa teille kaikille siellä ruutujen äärellä!
